Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Erittäin uskollinen omalle perheelleen
- Valpas ja peloton vartija
- Kestävä ja maatiaismainen
- Säänkestävä turkki
Miinukset
- Vahva vartiointivietti vaatii kokemusta
- Varautunut vieraisiin
- Haukkuu herkästi
- Harvinainen rotu Suomessa
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan aideja on ollut ikimuistoisista ajoista lähtien Pohjois-Afrikan vuorilla ja tasangoilla, ja nykyään rotu on runsaslukuinen Marokon Atlas-vuoristossa. Marokko vastaa rotumääritelmästä.
Aidit kulkevat vuoristoalueiden puolivaeltavan paimentolaisväestön mukana. Niiden tehtävänä on puolustaa isäntänsä telttaa ja omaisuutta sekä suojella laumoja petoeläimiltä.
Ulkonäkö ja koko
Aidi on vankka ja hyvin maatiaismainen koira, joka herättää huomiota voimallaan ja liikkuvuudellaan. Se on lihaksikas ja jäntevä olematta kömpelö. Säkäkorkeus on 52–62 cm.
Turkki on tiheä, melko karhea ja noin kuuden sentin pituinen, ja se suojaa sekä auringolta että vuoriston kylmyydeltä. Kaulassa on kaulus etenkin uroksilla, ja häntä ja housut ovat tuuheat. Värejä ovat kellanruskea hiekanvärisestä syvän punaiseen, ruskea ja musta, ja kaikissa voi olla valkoisia merkkejä.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmän mukaan aidi on omistajalleen ja tämän perheelle hyvin uskollinen, kiintyvä ja oppivainen. Sillä on synnynnäinen vartiointi- ja suojelutaipumus. Se on aina valppaana, arvioi vaaran vakavuuden välittömästi ja reagoi siihen pelottomasti ja tehokkaasti.
Vahva vartiointivietti vaatii huolellista sosiaalistamista ja kokemusta. Aidi suhtautuu vieraisiin varautuneesti ja ilmoittaa niistä haukkumalla.
Liikunta ja hoito
Aidi tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja mieluiten pihan, jota vahtia. Se viihtyy ulkona kaikissa säissä.
Turkki on helppohoitoinen, ja harjaus kerran viikossa riittää. Karvanvaihdon aikaan harjataan useammin.
Terveys
Aidilla ei ole rotukohtaista PEVISA-ohjelmaa eikä Kennelliitossa julkaistua jalostuksen tavoiteohjelmaa. Maatiaismaisena rotuna aidia pidetään yleisesti terveenä. Pentua hankkiessa kannattaa kysyä vanhempien lonkka- ja kyynärnivelkuvauksista.
Rotu on Suomessa harvinainen, joten pentua kannattaa etsiä rotujärjestön tai Kennelliiton kautta ja varautua odottamaan.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle aidi sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Ei sovi |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1,5–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Ei sovi |
| Lapsiperheeseen | Varauksella |
| Muiden koirien kanssa | Varauksella |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Aidi sopii kokeneelle omistajalle, jolla on piha ja joka arvostaa itsenäistä, valppaasti vartioivaa koiraa. Se ei sovi kaupunkiasuntoon eikä ensimmäiseksi koiraksi.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä aidi on kotoisin?
Marokon Atlas-vuoristosta, jossa se vartioi paimentolaisten laumoja ja telttoja.
Sopiiko aidi perhekoiraksi?
Aidi on perheelleen hyvin uskollinen, mutta vahvan vartiointivietin vuoksi se sopii vain kokeneelle omistajalle.
Onko aidi vinttikoira?
Ei. Aidi on vartiokoira, joka kuuluu FCI:ssä molossien ryhmään.
Mikä on aidin elinikä?
Aidi elää tavallisesti 10–12 vuotta.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Aidin rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026