Newfoundlandinkoira

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan newfoundlandinkoira polveutuu Newfoundlandin saaren paikallisista koirista ja viikinkien vuoden 1100 jälkeen tuomista suurista mustista karhukoirista. Eurooppalaisten kalastajien mukana tulleet rodut auttoivat rodun kehittämisessä. Kun saarelle alettiin perustaa siirtokuntia vuonna 1610, koiralla oli jo käyttötarkoitukseensa sopiva rakenne ja luontainen käytös.

Kalastajat käyttivät nöffejä verkkojen ja kuormien vetämiseen sekä veteen pudonneiden pelastamiseen. Nykyään rodun kanssa harrastetaan Suomessakin vesipelastusta (VEPE).

Ulkonäkö ja koko

Newfoundlandinkoira on massiivinen, vahvarunkoinen ja lihaksikas koira, jonka liikkeet ovat tasapainoiset. Rotumääritelmän mukaan urosten keskikorkeus on 71 cm ja paino noin 68 kg, narttujen keskikorkeus 66 cm ja paino noin 54 kg.

Kaksinkertainen turkki on vettähylkivä: peitinkarva on kohtalaisen pitkä ja suora, pohjavilla pehmeä ja tiheä. Värejä ovat musta, valkomusta ja ruskea. Valkomusta väri on rodulle historiallisesti merkittävä, ja sitä kutsutaan myös landseer-väriksi, vaikka landseer on nykyään oma rotunsa.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan newfoundlandinkoiran ilmeestä heijastuu hyväntahtoisuus ja lempeys. Se on arvokkaan iloinen ja kekseliäs sekä tunnettu aidosta ystävällisyydestään ja rauhallisuudestaan.

Nöffi on kärsivällinen lasten kanssa ja kiintyy perheeseensä. Se ei ole aggressiivinen, mutta koko itsessään saa vieraat kunnioittamaan. Vesipelastusvietti on vahva, ja moni nöffi yrittää "pelastaa" uivia ihmisiä.

Liikunta ja turkinhoito

Newfoundlandinkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mutta se ei ole yhtä energinen kuin moni muu suuri rotu. Uinti on sille paras liikunta, ja myös vetotyöt ja rauhalliset retket sopivat. Kasvavaa pentua ei saa rasittaa liikaa, ja kuumalla säällä nöffi tarvitsee varjoa ja vettä.

Turkki harjataan useamman kerran viikossa ja karvanvaihdon aikaan päivittäin. Rotumääritelmän mukaan turkin trimmausta tai leikkausta ei suosita. Nöffi kuolaa, joten pyyhe kannattaa pitää käden ulottuvilla.

Terveys ja PEVISA

Newfoundlandinkoira kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus.

Suurena rotuna nöffi on altis lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä mahalaukun kiertymälle. Rodussa esiintyy myös sydämen aorttaläpän ahtaumaa (subaorttastenoosi) ja kystinuriaa, johon on geenitesti. Rotujärjestö seuraa rodun terveyttä ja elinikää jalostuksen tavoiteohjelmassa vuosille 2026–2030.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle newfoundlandinkoira sopii?

Newfoundlandinkoira sopii perheelle, jolla on tilaa, aikaa turkinhoitoon ja mahdollisuus päästä veden ääreen. Hankintaa harkitessa kannattaa varautua suuren koiran ruoka- ja eläinlääkärikuluihin.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Newfoundlandinkoiran rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Newfoundlandinkoiran jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030