Partacollie

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan Skotlannista löytyy noin 1500-luvulta maininta partacollieta muistuttavasta koirasta. Rotu on tunnettu pitkään Skotlannissa ja Pohjois-Englannissa, missä sitä kasvatettiin lammaspaimeneksi. Rotumääritelmä mainitsee yhtäläisyydet polski owczarek nizinnyn kanssa.

Nykymuodossaan partacollie saa kiittää pääasiassa G. Olive Willisonia, joka alkoi 1940-luvulla kasvattaa rotua näyttelykoiraksi. Suomessa partacollie kuului vuoteen 1994 asti seurakoirien ryhmään.

Ulkonäkö ja koko

Partacollie on solakka ja toiminnanhaluinen koira, joka ei saa olla liian raskas eikä matalaraajainen. Rotumääritelmän mukaan turkki ei saa olla liioitellun pitkä, vaan koiran alta täytyy näkyä reilusti päivänvaloa. Älykäs ja utelias ilme on rodunomainen erityispiirre. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 53–56 cm ja nartuilla 51–53 cm.

Turkissa on pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä pohjavilla, ja kuonossa on parta. Värejä ovat musta, sininen, ruskea ja vaalea (fawn), usein valkoisin merkein. Väri vaalenee tyypillisesti pentuajan jälkeen ja voi tummua myöhemmin uudelleen.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa partacollieta valppaaksi, eloisaksi, itsevarmaksi ja toiminnanhaluiseksi. Se on tasapainoinen ja älykäs työkoira, joka ei osoita hermostuneisuutta eikä vihaisuutta.

Partacollie on iloinen ja seurallinen, ja se tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Se voi olla omapäinen, joten koulutuksessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja huumorintajua.

Liikunta, koulutus ja turkinhoito

Partacollie tarvitsee noin 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Se nauttii pitkistä lenkeistä ja vapaasta juoksusta. Partacollieiden kanssa harrastetaan eniten tottelevaisuuskoulutusta ja agilityä, ja myös paimennus sopii rodulle.

Pitkä turkki harjataan perusteellisesti vähintään kerran tai kaksi viikossa, jotta se ei takkuunnu. Erityisesti nuoren koiran turkinvaihdon aikana takkuja syntyy helposti, ja harjausta tarvitaan päivittäin.

Terveys ja PEVISA

Partacollie kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan partacollien keskimääräinen kuolinikä on hieman yli 11 vuotta. Vanhuuden jälkeen yleisimpiä kuolinsyitä ovat erilaiset syövät, ja rotujärjestön käsityksen mukaan seuraavaksi yleisimpiä ovat immunologiset sairaudet.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle partacollie sopii?

Partacollie sopii aktiiviselle perheelle, joka haluaa iloisen ja lapsiystävällisen koiran ja jolla on aikaa sekä liikkua että harjata turkkia joka viikko.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Partacollien rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Partacollien jalostuksen tavoiteohjelma 2023–2027