Dogo argentino

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan dogo argentino on kotoisin Cordoban maakunnasta Argentiinan keskiosasta. Rodun kehitti lääkäri Antonio Nores Martínez (1907–1956). Pohjana oli vanha Cordoban taistelukoira, johon risteytettiin muun muassa englanninbulldoggia, tanskandoggia, pyreneittenmastiffia, bullterrieriä, bokseria, pointteria, bordeauxindoggia ja irlanninsusikoiraa.

Nores Martínez valitsi jalostukseen vain täysin valkoisia koiria ja tarkkaili huolellisesti niiden luonnetta. Tavoitteena oli rohkea ja kestävä koira suurriistan, kuten villisian ja puuman, metsästykseen.

Ulkonäkö ja koko

Dogo argentino on atleettinen, keskivahva ja mittasuhteiltaan tasapainoinen koira, joka antaa vaikutelman suuresta voimasta ja tarmosta, mutta jonka ilme on ystävällinen. Urosten säkäkorkeus on 60–68 cm ja paino noin 40–45 kg, narttujen säkäkorkeus 60–65 cm ja paino 40–43 kg.

Väri on täysin valkoinen, ja kallo-osassa voi olla yksittäinen tumma laikku. Turkki on lyhyt ja sileä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan dogo argentino on hiljainen eikä koskaan hauku jäljellä. Sillä on erinomainen hajuaisti, ja se on innokas, eloisa, voimakas, lujaluonteinen ja erittäin rohkea. Se ei koskaan saa olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan, ja se rakastaa omistajaansa ehdottomasti.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan dogolla on vahva vartiointi- ja puolustusvietti. Sen on oltava hermorakenteeltaan hyvä ja käytökseltään rauhallinen, ja omistajan hyväksymiin vieraisiin sen tulee suhtautua ystävällisesti.

Liikunta ja hoito

Dogo argentino tarvitsee noin 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä sekä aivotyötä, kuten jäljestystä tai vetolajeja. Varhainen sosiaalistaminen ja johdonmukainen koulutus ovat välttämättömiä.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen. Valkoinen iho on herkkä auringolle.

Terveys ja PEVISA

Dogo argentino kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus sekä selkätutkimus, ja jälkeläismäärää on rajoitettu.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan yleisin kuolinsyy on syöpä, jonka vuoksi koirat on lopetettu verrattain vanhoina, keskimäärin lähes 10-vuotiaina. Toiseksi yleisimpiä ovat luusto- ja nivelsairaudet. Valkoiseen väriin liittyvää synnynnäistä kuuroutta esiintyy jonkin verran, ja se voi olla toispuoleista tai molemminpuolista.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle dogo argentino sopii?

Dogo argentino sopii kokeneelle ja johdonmukaiselle omistajalle, jolla on aikaa liikuntaan, koulutukseen ja sosiaalistamiseen.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Dogo argentinon rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Dogo Argentino Club Finland ry: Dogo argentinon jalostuksen tavoiteohjelma