Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Älykäs ja kunnioitusta herättävä
- Kestävä ja nopea
- Harvoin haukkuva
- Erittäin helppohoitoinen turkki
Miinukset
- Varautunut vieraita kohtaan
- Voimakas ja itsenäinen
- Dermoid sinus -synnynnäinen vika
- Tarvitsee paljon liikuntaa
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan rhodesiankoira on tällä hetkellä eteläisen Afrikan ainoa syntyperäinen rekisteröity rotu. Sen esi-isät risteytyivät Kapmaassa varhaisten uudisasukkaiden koirien ja khoikhoi-kansan puolikesyjen, ridgellisten metsästyskoirien kanssa.
Koiran tehtävänä oli jäljittää riistaa, erityisesti leijonaa, ja pitää se ketteryytensä avulla aloillaan, kunnes metsästäjä saapui. Rhodesiankoirat eli leijonakoirat metsästivät yleensä kahden tai kolmen koiran ryhmissä.
Ulkonäkö ja koko
Rhodesiankoira on tasapainoinen, voimakas, lihaksikas, ketterä ja toimelias, erittäin kestävä ja verraten nopea. Urosten säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen säkäkorkeus 61–66 cm ja paino noin 32 kg.
Rodun tunnusmerkki on selän ridge, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Sen tulee alkaa heti lapojen takaa ja siinä tulee olla kaksi samanlaista kruunua. Turkki on lyhyt, tiheä ja kiiltävä, ja väri on vehnänväri vaaleasta punaiseen.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmä kuvaa rhodesiankoiraa kunnioitusta herättäväksi ja älykkääksi, vieraita kohtaan varautuneeksi, mutta ei aggressiiviseksi eikä araksi. Se on erityisen arvostettu vahti- ja seurakoirana.
Liikunta ja hoito
Rhodesiankoira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Se sopii jäljestykseen, vinttikoirien vieheratajuoksuun, canicrossiin ja pyöräilyn seuraksi aikuisena. Johdonmukainen koulutus ja sosiaalistaminen ovat tärkeitä.
Lyhyt turkki on erittäin helppohoitoinen. Talvella koira palelee helposti.
Terveys ja PEVISA
Rhodesiankoira kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus sekä selkätutkimus.
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan ilmoitettujen koirien keskimääräinen kuolinikä on 9 vuotta 2 kuukautta, mutta tietoa on vähän. Rodulla esiintyy synnynnäistä dermoid sinus -vikaa, ihonalaista putkimaista rakennetta selkärangan kohdalla, sekä ridgettömyyttä. Muita terveysriskejä ovat osteokondroosi, atopia ja allergiat sekä syövät.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle rhodesiankoira sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Varauksella |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1,5–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Varauksella |
| Lapsiperheeseen | Sopii |
| Muiden koirien kanssa | Tulee yleensä toimeen |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Rhodesiankoira sopii aktiiviselle ja johdonmukaiselle omistajalle, joka haluaa urheilullisen ja itsenäisen seurakoiran.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on ridge?
Selän harja, joka muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Se on rodun tunnusmerkki.
Miksi rhodesiankoiraa kutsutaan leijonakoiraksi?
Sitä käytettiin leijonien jäljittämiseen ja aloillaan pitämiseen.
Mikä on dermoid sinus?
Synnynnäinen ihonalainen putkimainen rakenne selkärangan kohdalla. Pennut tutkitaan sen varalta.
Mikä on rhodesiankoiran elinikä?
Rhodesiankoira elää tavallisesti 10–12 vuotta.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Rhodesiankoiran rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
- Suomen Ridgeback-yhdistys ry: Rhodesiankoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2023–2027