Leonberginkoira

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan Leonbergin raatimies Heinrich Essig astutti 1830- ja 1840-lukujen vaihteessa mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun Sankt Bernhardin luostarista hankitulla Barry-nimisellä bernhardinkoirauroksella. Myöhemmin risteytyksiin käytettiin myös pyreneittenkoiraa.

Essigin tavoitteena oli leijonaa muistuttava koira, koska leijona on Leonbergin kaupungin vaakunaeläin. Sukulaisrotuja ovat newfoundlandinkoira ja bernhardinkoira.

Ulkonäkö ja koko

Leonberginkoira on hyvin suuri, voimakas ja lihaksikas, mutta silti tyylikäs koira. Urosten säkäkorkeus on 72–80 cm ja suositeltava keskikoko 76 cm, narttujen 65–75 cm ja keskikoko 70 cm.

Turkki on puolipehmeästä karheaan, runsas, pitkä ja rungonmyötäinen, ja pohjavillaa on paljon. Uroksilla on kaulassa ja rinnassa harja. Värejä ovat leijonankeltainen, punainen, punaruskea ja hiekanvärinen sekä niiden yhdistelmät. Kaikilla on musta maski.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan leonberginkoira on miellyttävä seuralainen, joka voidaan ottaa vaikeuksitta kaikkialle mukaan ja joka osoittaa erityistä lapsirakkautta. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Sen tulee olla itsevarma ja ehdottoman rauhallinen, keskimääräisen temperamenttinen ja helposti koulutettava.

Rotujärjestö seuraa luonnetta luonnetestien avulla, ja niihin osallistuu vuosittain kymmeniä leonberginkoiria.

Liikunta ja hoito

Aikuinen leonberginkoira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia liikuntaa päivässä. Kasvavaa pentua ei pidä rasittaa liikaa. Rodun kanssa voi harrastaa tottelevaisuuskoulutusta, vesipelastusta ja vetolajeja.

Runsas turkki harjataan useamman kerran viikossa ja karvanvaihdon aikaan päivittäin, jolloin pohjavillaa irtoaa erittäin paljon.

Terveys ja PEVISA

Leonberginkoira kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus sekä silmätarkastus, ja uroksen jälkeläismäärää on rajoitettu.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan yleisimmät kuolinsyyt ovat erilaiset syövät ja kasvainsairaudet, luusto- ja nivelsairaudet, vanhuus ja sydänsairaudet. Rodussa esiintyy myös perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten harmaakaihia, sekä hermostollisia sairauksia, joihin on kehitetty geenitestejä.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle leonberginkoira sopii?

Leonberginkoira sopii perheelle, jolla on tilaa ja aikaa turkinhoitoon ja joka haluaa rauhallisen ja lapsirakkaan suuren koiran.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Leonberginkoiran rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Leonberginkoiran jalostuksen tavoiteohjelma 2023–2027