Akita

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan japanilaiset koirat olivat alun perin pieniä tai keskikokoisia. Keskikokoisia matagiakitoja käytettiin karhunmetsästykseen, ja vuodesta 1603 lähtien Akitan alueella myös taistelukoirina. Vuoden 1868 jälkeen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa, jolloin koko kasvoi. Kun koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, rotua alettiin vaalia kookkaana japanilaisena rotuna, ja vuonna 1931 yhdeksän erinomaista akitaa nimettiin kansallisaarteiksi.

Toisen maailmansodan aikana kanta romahti, ja rotu jouduttiin elvyttämään. Kuuluisin akita on Tokiossa omistajaansa vuosia asemalla odottanut Hachikō. Sodan jälkeen Yhdysvalloissa kehittynyt suurempi tyyppi on nykyään oma rotunsa, amerikanakita.

Ulkonäkö ja koko

Akita on suurikokoinen, vankka, tasapainoinen ja voimakasrakenteinen koira, jonka sukupuolileima on selvä. Urosten ihannesäkäkorkeus on 67 cm ja narttujen 61 cm, ja vaihtelua sallitaan 3 cm suuntaansa.

Peitinkarva on karhea ja suora, pohjavilla pehmeä ja tiheä. Hyväksyttyjä värejä ovat punaisen kellanruskea, seesami (punainen mustin karvankärjin), juovikas ja valkoinen. Valkoisia lukuun ottamatta kaikilla on oltava urajiro eli vaaleat merkit kuonon sivuilla, poskissa, kaulan alla, rinnassa, rungon alla ja raajojen sisäpuolella. Häntä on rullalla selän päällä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa akitaa rauhalliseksi, uskolliseksi, oppivaiseksi ja vastaanottavaiseksi. Rotujärjestön mukaan akita on kotona rauhallinen ja melko mutkaton asuinkumppani, ja omalle perheelleen se on useimmiten äärimmäisen lempeä ja uskollinen. Vieraisiin se suhtautuu rauhallisen ystävällisesti tai välinpitämättömästi.

Akita oppii nopeasti, mutta ei tottele pelkästään miellyttääkseen. Muiden koirien, etenkin samaa sukupuolta olevien, kanssa se voi olla hankala. Pennun sosiaalistaminen ja johdonmukainen kasvatus ovat siksi tärkeitä.

Liikunta ja turkinhoito

Akita tarvitsee noin 1–2 tuntia liikuntaa päivässä. Se ei ole yhtä energinen kuin moni muu pystykorva, mutta nauttii pitkistä lenkeistä. Vapaana pitäminen ei yleensä onnistu, koska akitalla on riistaviettiä ja se voi lähteä omille teilleen.

Turkki harjataan kerran viikossa. Karvanvaihtoa on tyypillisesti kahdesti vuodessa, ja silloin pohjavillaa irtoaa runsaasti. Akita on siisti ja lähes hajuton koira.

Terveys ja PEVISA

Akita kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkkakuvaus ja silmätarkastus, ja yksittäisen koiran jälkeläismäärää on rajoitettu tiukasti, koska rodun populaatio on pieni.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan vanhuuteen kuolleiden akitojen keski-ikä on ollut 12 vuotta 3 kuukautta. Sairauksista yleisimmät kuolinsyyt ovat syöpä, luusto- ja nivelsairaudet sekä immunologiset sairaudet. Rodussa esiintyy autoimmuunisairauksia, kuten talirauhastulehdusta (SA) ja silmiin ja ihoon vaikuttavaa uveodermatologista oireyhtymää (UDS), sekä selän spondyloosia.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle akita sopii?

Akita sopii kokeneelle omistajalle, joka arvostaa rauhallista ja itsenäistä koiraa ja osaa kasvattaa sen johdonmukaisesti. Se ei sovi ensimmäiseksi koiraksi eikä kotiin, jossa on useita muita koiria.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Akitan rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Akita ry: Akitan jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030