Englanninbulldoggi

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan bulldoggi mainitaan tällä nimellä ensimmäisen kerran 1630-luvulla. Sitä käytettiin alun perin härkätaisteluissa ja myöhemmin koiratappeluissa. Vuoden 1835 jälkeen, kun eläintaistelut kiellettiin, rotu alkoi kehittyä nykyiseen lyhytkuonoiseen ja vantteraan muotoonsa.

Bulldoggi esiteltiin näyttelyissä ensimmäisen kerran vuonna 1860, ja sen jälkeen sen luonne muuttui lempeäksi seurakoiraksi. Sukulaisia ovat mannermainen bulldoggi, joka kehitettiin terveemmäksi bulldoggiksi, sekä bokseri.

Ulkonäkö ja koko

Englanninbulldoggi on lyhytkarvainen, kohtuullisen vankka, melko matala, leveä, voimakas ja tiivis koira. Rotumääritelmän mukaan pää on suurehko, mutta ei niin liioiteltu, että se häiritsisi tasapainoa tai liikkumista. Kuono on lyhyt, leveä ja hieman ylöspäin suuntautunut. Urosten ihannepaino on 25 kg ja narttujen 23 kg.

Turkki on lyhyt ja sileä. Värejä ovat yksiväriset tai mustamaskiset, juovikas, punainen, vaaleanruskea ja valkoinen sekä kirjavat.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa englanninbulldoggia päättäväiseksi, voimakkaaksi ja tarmokkaaksi, mutta tuimasta ulkonäöstään huolimatta lempeäksi. Se on tarkkaavainen, peloton, uskollinen ja luotettava.

Kotona bulldoggi on yleensä rauhallinen ja ihmisrakas. Se voi olla itsepäinen, joten koulutuksessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja hyviä palkkoja.

Liikunta ja hoito

Englanninbulldoggi ei ole urheilukoira, ja muutama lyhyt lenkki päivässä riittää. Liiallinen rasitus ja kuumuus ovat lyhytkuonoiselle rodulle vaarallisia, joten helteellä ulkoilu ajoitetaan viileisiin tunteihin.

Lyhyt turkki harjataan kerran viikossa. Kasvojen ja hännän ympäristön ihopoimut pyyhitään ja kuivataan säännöllisesti tulehdusten ehkäisemiseksi. Ylipaino pahentaa hengitysvaikeuksia, joten painoa kannattaa seurata.

Terveys, BOAS ja PEVISA

Englanninbulldoggi kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, silmätarkastus sekä hyväksytty BOAS-testi, joka mittaa lyhytkuonoisuuden aiheuttamaa hengitysvaikeutta.

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan Kennelliiton kuolinsyytilastoon kirjattu keskimääräinen elinikä on varsin alhainen, 7 vuotta 4 kuukautta. Vanhuuteen kuolleet ovat eläneet keskimäärin noin 10-vuotiaiksi, ja hengitystiesairauksiin kuolleet vain noin 5-vuotiaiksi. Pentua hankkiessa kannattaa kysyä vanhempien BOAS-tulokset ja valita kasvattaja, joka jalostaa avoimemman hengityksen koiria.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle englanninbulldoggi sopii?

Englanninbulldoggi sopii rauhalliseen kotiin, jossa koira saa olla läheinen perheenjäsen ja jossa ollaan valmiita huolehtimaan sen terveydestä ja kustannuksista. Se ei sovi lenkkikaveriksi eikä kuumiin olosuhteisiin.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Englanninbulldoggin rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Englanninbulldoggin jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030