Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Ystävällinen ja tasainen
- Kiintyy perheeseensä
- Monipuolinen harrastus- ja käyttökoira
- Erinomainen hajuaisti
Miinukset
- Suojeluvietti vaatii ohjausta
- Voi olla omapäinen
- Kypsyy hitaasti
- Tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan hovawart on hyvin vanha saksalainen käyttökoirarotu. Nimi muodostuu keskiyläsaksan sanoista hova (piha, maatila) ja wart (vartija). Vuodesta 1922 lähtien rotua kehitettiin maatiloilta löytyneistä samantyyppisistä koirista sekä risteyttämällä niitä muun muassa saksanpaimenkoirien, newfoundlandinkoirien ja leonberginkoirien kanssa.
Hovawart tunnustettiin roduksi vuonna 1937 ja käyttökoiraroduksi vuonna 1964. Rodun kasvatuksessa on alusta asti keskitytty lonkkaterveyteen.
Ulkonäkö ja värit
Hovawart on voimakas, keskikokoinen tai suuri, hieman pitkänomainen ja pitkäkarvainen käyttökoira. Urosten säkäkorkeus on 63–70 cm ja narttujen 58–65 cm.
Turkki on vahva, pitkä, hieman laineikas ja tiheä, ja siinä on vähän pohjavillaa. Värimuunnoksia on kolme: merkkivärinen (musta keskivaalein merkein), musta ja vaalea (blond).
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmän mukaan hovawart on arvostettu ja monipuolinen käyttökoira. Se on ystävällinen ja tasainen, ja sillä on suojelutahtoa, itsevarmuutta ja kuormitettavuutta, kohtuullinen temperamentti ja erinomainen hajuaisti. Kiintymys perheeseen tekee siitä erinomaisen seura-, vahti-, suojelu-, pelastus- ja jälkikoiran.
Hovawart kypsyy hitaasti ja voi olla nuorena omapäinen. Luontainen vahtivietti vaatii johdonmukaista ohjausta.
Liikunta, koulutus ja turkinhoito
Hovawart tarvitsee noin 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä sekä aivotyötä. Se sopii jäljestykseen, pelastuskoiratoimintaan, palveluskoiralajeihin ja tottelevaisuuskoulutukseen.
Turkki harjataan kerran tai kaksi viikossa. Pohjavillaa on vähän, joten turkki on helpompi hoitaa kuin pituudesta voisi päätellä.
Terveys ja PEVISA
Hovawart kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkkakuvaus. Rotu on yleisesti terve ja melko pitkäikäinen, ja sen elinikä on tyypillisesti noin 13 vuotta.
Rodun jalostuksessa on keskitytty lonkkaterveyteen alusta asti, mikä näkyy rodun hyvänä lonkkatilanteena.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle hovawart sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Varauksella |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1,5–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Varauksella |
| Lapsiperheeseen | Sopii |
| Muiden koirien kanssa | Tulee yleensä toimeen |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Hovawart sopii aktiiviselle perheelle tai harrastajalle, joka haluaa monipuolisen ja perheeseensä kiintyvän käyttökoiran ja jaksaa kouluttaa sitä johdonmukaisesti.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä hovawart tarkoittaa?
Nimi tulee keskiyläsaksasta ja tarkoittaa pihan vartijaa.
Mitä värejä hovawartilla on?
Merkkivärinen, musta ja vaalea (blond).
Sopiiko hovawart perhekoiraksi?
Kyllä. Rotumääritelmän mukaan sen kiintymys perheeseen tekee siitä erinomaisen seurakoiran.
Mikä on hovawartin elinikä?
Hovawart elää tavallisesti noin 13 vuotta.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Hovawartin rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026