Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Uupumaton ja toimelias
- Erittäin rohkea
- Erinomainen harrastuskoira
- Pitkäikäinen
Miinukset
- Melko äänekäs
- Tarvitsee paljon liikuntaa
- Hieman varautunut vieraita kohtaan
- Ei pysy paikallaan
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan pumi sai alkunsa 1600- ja 1700-luvun Unkarissa, kun alkukantainen puli risteytettiin maahan tuotujen saksalaisten ja ranskalaisten pystykorvaisten, terrierityyppisten koirien kanssa. Rotu tunnustettiin virallisesti 1900-luvun alussa.
Pumi on terrierityyppinen paimenkoira, joka soveltuu myös suurten eläinten paimentamiseen ja on osoittautunut erinomaiseksi petojen ja jyrsijöiden torjujaksi.
Ulkonäkö ja koko
Pumi on keskikokoinen, neliömäinen ja leikkisä terrierityyppinen paimenkoira. Kuono on pitkänomainen, ja pystyjen korvien ylin kolmannes taittuu eteenpäin. Urosten säkäkorkeus on 41–47 cm ja narttujen 38–44 cm.
Karva on laineikasta ja kihartuvaa, ei koskaan sileää eikä nyörimäistä, noin 4–7 cm pitkää. Väri on aina yksivärinen: harmaan eri sävyt, musta, kellanruskea tai valkoinen. Harmaat pennut syntyvät yleensä mustina.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmä kuvaa pumia varsin eloisaksi paimenkoiraksi, jolla on uupumaton temperamentti. Se on erittäin rohkea, mutta hieman varautunut vieraita kohtaan, ja melko äänekäs. Vilkkautensa vuoksi se on tuskin koskaan paikallaan.
Liikunta ja turkinhoito
Rotumääritelmän mukaan pumi tarvitsee paljon liikuntaa, vähintään 1,5–2 tuntia päivässä, sekä aivotyötä. Se menestyy agilityssä, tokossa ja paimennuksessa.
Kihara turkki harjataan muutaman viikon välein, ja sitä muotoillaan saksilla muutaman kerran vuodessa. Rotumääritelmän mukaan pumi sopii hyvin sisäkoiraksi.
Terveys ja PEVISA
Pumi kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkkakuvaus ja silmätarkastus.
Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan pumi tunnetaan pitkäikäisenä rotuna: vanhuuteen kuolleiden keski-ikä on 14 vuotta 3 kuukautta ja kaikkien ilmoitettujen 11 vuotta 1 kuukausi. Nuorten koirien yleisin kuolinsyy on tapaturma, useimmiten liikennevahinko. Pumeilla on todettu myös selkämuutoksia, joten selkä suositellaan kuvattavaksi lonkkien yhteydessä.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle pumi sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Varauksella |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1,5–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Varauksella, haukkuminen on huomioitava |
| Lapsiperheeseen | Sopii aktiiviseen perheeseen |
| Muiden koirien kanssa | Tulee yleensä toimeen |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Pumi sopii aktiiviselle omistajalle, joka haluaa eloisan ja rohkean harrastuskoiran ja hyväksyy sen äänekkyyden.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä eroa on pumilla ja pulilla?
Pumin turkki on kihara eikä nyöriydy, ja sen korvat ovat pystyt kärjistä taittuvat. Pulilla on nyöriturkki.
Haukkuuko pumi paljon?
Rotumääritelmän mukaan pumi on melko äänekäs.
Minkä värinen pumi on?
Aina yksivärinen: harmaa, musta, kellanruskea tai valkoinen.
Mikä on pumin elinikä?
Pumi elää tavallisesti 12–13 vuotta. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet jopa 16–18-vuotiaiksi.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Pumin rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
- Pumit ry: Pumin jalostuksen tavoiteohjelma