Ominaisuudet
Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.
Plussat
- Iloinen ja ystävällinen
- Rohkea ja itsevarma
- Sitkeä ja kestävä
- Pitkäikäinen
Miinukset
- Tarvitsee paljon tekemistä
- Voimakas saalisvietti
- Herkkä haukkuja
- Perinnöllisiä silmäsairauksia
Historia ja alkuperä
Rotumääritelmän mukaan terrieriharrastajien keskuudessa vallitsi pitkään erimielisyys tyypistä, jota kutsuttiin epämääräisesti ”jack russelliksi”. Englannin Kennelklubi sai lukuisia anomuksia rodun tunnustamisesta harrastajilta, jotka vaalivat kuningatar Viktorian aikana eläneen pastori John Russellin kasvattamaa kettuterrierikantaa.
Lopulta tämä kestävä työterrierityyppi tunnustettiin ja sai nimen parsonrussellinterrieri. Lyhytjalkaisempi sukulainen on jackrussellinterrieri.
Ulkonäkö ja koko
Parsonrussellinterrieri on työkoiraksi soveltuva, toimelias ja ketterä, sopusuhtainen ja notkea terrieri. Urosten ihannesäkäkorkeus on 36 cm ja narttujen 33 cm. Rotumääritelmän mukaan keskikokoisten käsien on ylettävä rintakehän ympäri lapojen takaa.
Turkki on karkea, puolikarkea tai sileä, tiivis ja säänkestävä. Väri on valkoinen tai pääosin valkoinen, jossa on punaruskeita, keltaisia tai mustia merkkejä, mieluiten päässä tai hännän tyvessä.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotumääritelmä kuvaa parsonrussellinterrieriä alun perin ketunmetsästykseen kehitetyksi itsevarmaksi, toimeliaaksi ja iloiseksi koiraksi, joka on rohkea ja ystävällinen.
Terrierinä sillä on voimakas saalisvietti ja oma tahto. Johdonmukainen koulutus ja riittävä tekeminen ovat tärkeitä.
Liikunta ja hoito
Parsonrussellinterrieri tarvitsee vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä sekä aivotyötä. Se menestyy agilityssä, tokossa, nose workissa ja luolakokeissa.
Karkea turkki nypitään muutaman kerran vuodessa, sileä harjataan viikoittain. Rotumääritelmän mukaan trimmatunkin turkin tulee näyttää luonnolliselta.
Terveys
Parsonrussellinterrierillä ei ole rotukohtaista PEVISA-ohjelmaa. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan rodun keskimääräinen elinikä on 11 vuotta 3 kuukautta, ja yleisin ilmoitettu kuolinsyy on vanhuus. Toiseksi yleisin sairauskuolinsyy on syöpä. Rodulla seurataan perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten harmaakaihia, ja silmätutkimuksia tehdään vuosittain satoja.
Pennun hankinta
Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä
- Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
- Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
- Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
- Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?
Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.
Kenelle parsonrussellinterrieri sopii?
| Ensimmäiseksi koiraksi | Varauksella |
|---|---|
| Liikuntaa päivässä | 1,5–2 tuntia |
| Kerrostaloon | Varauksella, haukkuminen on huomioitava |
| Lapsiperheeseen | Sopii aktiiviseen perheeseen |
| Muiden koirien kanssa | Varauksella |
| Yksinolo | Kohtuullisesti |
Parsonrussellinterrieri sopii aktiiviselle omistajalle, joka haluaa iloisen ja sitkeän harrastus- tai metsästyskoiran.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä eroa on parsonrussellinterrierillä ja jackrussellinterrierillä?
Parsonrussellinterrieri on pitkäjalkaisempi ja neliömäisempi, jackrussellinterrieri matalampi.
Kuka oli John Russell?
Viktoriaanisen ajan englantilainen pastori ja metsästäjä, jonka kettuterrierikannasta rotu polveutuu.
Tarvitseeko parsonrussellinterrieri paljon liikuntaa?
Kyllä, vähintään 1,5–2 tuntia päivässä sekä aivotyötä.
Mikä on parsonrussellinterrierin elinikä?
Parsonrussellinterrieri elää tavallisesti 13–15 vuotta.
Samankaltaiset rodut
Lähteet
- Kennelliitto: Parsonrussellinterrierin rotumääritelmä
- Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
- Parsonrussellinterrierit ry: Jalostuksen tavoiteohjelma 2024–2028