Bullterrieri

Ominaisuudet

Asteikko 1–5. Arvio perustuu rotumääritelmään ja rotujärjestön kuvauksiin. Yksittäinen koira voi poiketa rodun tyypillisistä piirteistä.

Historia ja alkuperä

Rotumääritelmän mukaan rotutyypin vakiinnutti ensimmäisenä kasvattaja James Hinks, joka valitsi 1850-luvulla jalostukseen koiria, joilla oli munanmuotoinen pää. Nykyisessä muodossaan rotu esitettiin ensimmäisen kerran näyttelyssä Birminghamissa vuonna 1862, ja The Bull Terrier Club perustettiin vuonna 1887.

Rotumääritelmässä ei tarkoituksella anneta paino- tai kokorajoja, kunhan koira antaa vaikutelman mahdollisimman suuresta voimasta kokoonsa ja sukupuoleensa nähden. Rodun pienikokoinen muunnos on oma rotunsa, kääpiöbullterrieri.

Ulkonäkö ja koko

Bullterrieri on voimakasrakenteinen, lihaksikas, tasapainoinen ja aktiivinen koira. Sen erikoispiirre on kuonon kärkeä kohti kaartuva, munanmuotoinen pää ilman otsapengertä. Silmät ovat pienet ja kolmiomaiset. Virallisia koko- tai painorajoja ei ole.

Turkki on lyhyt ja karhea. Valkoisilla koirilla pigmenttiläiskät ihossa ja merkit päässä ovat sallittuja. Värillisillä koirilla väri vallitsee valkoiseen nähden: hyväksyttyjä ovat mustajuovikas, punainen, kellertävä ja kolmivärinen, ja juovikasta pidetään parempana.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa bullterrieriä rohkeaksi, temperamenttiseksi ja hyväntuuliseksi. Se on luonteeltaan vakaa ja koulutettavissa, itsepäinen mutta erittäin ihmisystävällinen.

Bullterrieri kiintyy perheeseensä ja on usein leikkisä ja hauska seuralainen. Itsepäisyys ja voimakas fyysinen olemus vaativat kuitenkin johdonmukaista kasvatusta. Muita koiria kohtaan se voi olla kärkäs, joten sosiaalistaminen on tärkeää.

Liikunta, koulutus ja hoito

Bullterrieri tarvitsee noin 1–1,5 tuntia liikuntaa päivässä sekä tekemistä. Koulutuksen pitää olla lyhytkestoista, palkitsevaa ja johdonmukaista. Sopivia harrastuksia ovat rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja vetolajit.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen. Valkoinen, ohutkarvainen koira voi palaa auringossa, ja talvella se tarvitsee usein takin.

Terveys ja PEVISA

Bullterrieri kuuluu PEVISA-ohjelmaan. Pentueen vanhemmilta vaaditaan sydämen ultraäänitutkimus, ja rodulle on olemassa geenitesti kurkunpään halvaukseen (LAD).

Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan rodussa esiintyy melko paljon terveysongelmia. Merkittävimpiä ovat sydänsairaudet (aortan ahtauma ja mitraaliläpän dysplasia), munuaissairaudet (perinnöllinen munuaistulehdus HN ja monirakkulainen munuaissairaus PKD) sekä kuurous. Myös autoimmuunisairauksia, atopiaa, allergioita ja ihosairauksia esiintyy. Rotujärjestön aineiston mukaan keskimääräinen elinikä viimeisen kymmenen vuoden ajalta on 7 vuotta 9 kuukautta, ja se on noussut selvästi edellisestä tarkastelujaksosta.

Pennun hankinta

Mitä kasvattajalta kannattaa kysyä

• Ovatko molemmat vanhemmat rekisteröityjä, ja täyttävätkö ne rodun PEVISA-ehdot? Tulokset voi tarkistaa itse Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä KoiraNetistä.
• Millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan? Pyydä saada tavata ainakin emä.
• Mitä geenitestejä vanhemmille on tehty?
• Miten pennut on totutettu ääniin, ihmisiin ja arkeen?

Rekisteröimättömän pennun taustaa on vaikea tarkistaa, eikä sille ole tehty rodun terveystutkimuksia.

Kenelle bullterrieri sopii?

Bullterrieri sopii omistajalle, joka arvostaa persoonallista ja hauskaa koiraa ja jaksaa kasvattaa sitä johdonmukaisesti. Pentua hankkiessa kannattaa perehtyä vanhempien sydän-, munuais- ja kuulotutkimuksiin.

Usein kysytyt kysymykset

Samankaltaiset rodut

Lähteet

1. Kennelliitto: Bullterrierin rotumääritelmä
2. Kennelliitto: PEVISA-ohjelmat ja rotukohtaiset erityisehdot 2026
3. Rotujärjestö: Bullterrierin jalostuksen tavoiteohjelma 2026–2030